Viime kuukausien aikana olen käynyt paljon keskusteluja itseni kanssa ( kuullostaapa täysjärkiseltä :) ) kilpailemisen - ja ylipäätänsä tavoitteiden saavuttamisen suhteen.
Olen muutamien viikkojen aikana tutustunut ihmiseen, joka on valanut muhun tsemppiä ja uskoa enemmän kuin kukaan pitkään aikaan... Ystävääni Lindaa tietenkään unohtamatta <3!! Tuntuu,että ensimmäistä kertaa tavoitteet ja päämäärät ovat selvemmät kuin koskaan ennen. Tällä hetkellä saan keskittyä täysin itseeni ja päämäärääni. 110 % lasisa ja tällä hetkellä se tuntuu aivan mahtavalta. Olen dietillä aina murhetinut sitä,että mulla riittää aika kaikille ja saan pidettyä elämäni mahdollisimman normaalina. Se tuotti dietillä eniten stressiä, ei niinkään se dietillä oleminen tai väsymys.
Kyllä sormia polttelee kun tämä kisarumba alkaa taas pyörimään :(( Pitää vaan malttaa ja pitää katse tiukasti ensi vuodessa.
Viikko takaperin treenasin jalat ja seuraavana päivänä oli vuorossa rinta/olkapää/ojentaja. Tein sitten pull overia- taljassa niin meni perse aivan totaali tukkoon. En pystynyt edes kävelemään. Ei helvetti mä pärräsin siellä. On se nyt kumma. Juuri mun säkää. Onneksi yksi kaveri oli salilla kanssa niin nakitin sen painelemaan hermopisteitä pakarasta. Ai,että teki hieman kipeetä,mutta ei haitannut. Saatiin se jalka siihen malliin, että pääsin kävelemään salilta pois. Treenit jäi siltä päivältä siihen . Seuraavana päivänä uus yritys. Kyllähän se siellä treenin aikana muistutteli, mutta pystyin kuitenkin treenaamaan :D
.. Ja sitten pientä tuuletuskuvaa.. Jaksaa taas paremmin treenata :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti